<<
Viite Lähete 20.11.1997, n:o 3297/1/97
LAUSUNTO ASEMAKAAVAN JA ASEMAKAAVAN MUUTOKSEN VAHVISTAMISTA KOSKEVASTA VALITUKSESTA; ESPOO, 46. KAUPUNGINOSA, LATOKASKI, KORTTELIT SEKÄ KATUALUE JA PUISTOALUE, YMPÄRISTÖMINISTERIÖN PAATÖS 20.10.1997.
Palauttaen viitelähetteen ja liittäen oheen valituksenalaisen päätöksen asiakirjat ympäristöministeriö esittää kunnioittaen pyydettynä lausuntona seuraavaa:
Ympäristöministeriön päätöksestä ovat valittaneet Sinikka Sassi, Seppo Koskela, Maarit Topp ja Antero Topp yhteisellä valituskirjelmällä.
Valituksessa uudistetaan kaikki aikaisemmin esitetyt näkökohdat. Erityisesti korostetaan kestävän kehityksen näkökulmaa, kaavan perusteena olevien luonto- ja ympäristövaikutusselvitysten puutteellisuutta, kaavasta tiedottamista, kaavasta luonnon erityisarvojen kannalta puuttuvia määräyksiä, virkistysalueiden supistumista seutu- ja yleiskaavassa varatusta sekä kaavasta tehtyä sopimusta, joka valittajien mukaan pakottaa kaupungin hyväksymään kaavan.
Ympäristöministeriön lausunto:
Alueen kaavoituksen vaiheet
Espoon Eestinkallion ja sen lähialueiden, myös Pisanmäen alueen kaavoitus on ollut monivaiheinen ja ollut ensimmäisen kerran silloisen sisäasiainministeriön käsiteltävänä alistuksen sekä tehtyjen valitusten johdosta jo v. 1981 valtuuston hyväksyttyä asemakaavan v. 1979. Tuolloin erityisesti Eestinkallion alueen kasvillisuus ja rakentamisen vaikutus luonto-oloihin ja sen ohella Eestinkalliolta luoteen suuntaan seutukaavaan osoitetun virkistysvyöhykkeen laajuuden turvaaminen nousivat esiin. Ympäristöministeriön toimeksiannosta Helsingin yliopisto teki koko kaava-alueelta kasvillisuutta ja rakentamisen vaikutuksia kasvillisuuteen ja alueen virkistyskäyttömahdollisuuksiin koskevan selvityksen.
Seutukaavan virkistystavoitteen vuoksi jätettiin alistetusta kaavasta vahvistamatta Pisantien itäpuolelta Eestinkallion mäen luoteisrinteeltä kaksi korttelia ja Pisantien pohjoispuolelle kaavoitetut, yhden kokonaisuuden muodostavat asuntokorttelit. Eestinkallion mäen luoteisrinteen kortteleiden vahvistamatta jättämiseen vaikutti seutukaavan ohella yliopiston tekemä selvitys. Sisäasiainministeriön päätös oli aikanaan vielä korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavana, ja ministeriön päätös pysytettiin päätöksellä 30.6.1983, T.2555.
Sen jälkeen on laadittu vahvistamatta jääneille alueille täydentävä asemakaava Eestinkallio IB, joka oli vahvistuskäsittelyssä ympäristöministeriössä v. 1992 (kopio kaavasta asiakirjoissa). Ennen kaavan käsittelyä seutukaavaa oli muutettu siten, että virkistysaluetta oli osittain kumottu v. 1987 vahvistuneessa muutoksessa ja seudullinen luoteeseen suuntautuva virkistysvyöhyke siten kapeni. Eestinkallio IB kaavassa osoitettiin puistoiksi Eestinkallion mäen vahvistamatta jäänyt luoteisrinne sekä Pisantieltä ja mäeltä luoteeseen johtava seudullinen vihervyöhyke, samalla täydennettiin Pisantien länsipuolelle asuntorakentainista kahteen kortteliin (30278 ja 30250). Pisanmäen alue oli tuossa käavassa kokonaan osoitettu rakentamiseen, kuitenkin tältä osin kaupunginvaltuusto palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.
Nyt alistettu Eestinkallio ID alue käsittää edellisestä kaavasta pois jääneen alueen sekä osan siinä kaavassa vahvistunutta Pisanpellon puistoaluetta mäen lounaispuolella. Itse Pisanmäen alueesta noin yksi neljäsosa mäen koilliskulmassa oli vahvistunut puistoksi jo ensimmäisessä Eestinkallion asemakaavassa. Muulta osin alueella ei ollut aikaisemmin asemakaavaa.
Eestinkallio ID-alueellekin on laadittu useampia kaavaehdotuksia. Ensimmäisessä laaditussa ehdotuksessa (päivätty 25.5.1992, asiakirjoissa) Pisanmäen alue oli edelleen kokonaan rakentamisalueiksi varattu, vaikkakin rakentamistapaa oli kevennetty. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti palauttaa ehdotuksen vielä uudelleen valmisteltavaksi siten, että suurin osa alueesta jätet rakentamatta ja rakentaminen keskitetään alueen eteläosaan. Tämän palautuspäätöksen kaupunginhallitus vielä omalla päätöksellään muutti siten, että rakentamista osoitetaan alueen etelä- ja länsiosaan ja alueen kaakkoiskulmaan antaen vielä alueen rakentamistavasta sekä koillisosassa olleen puiston säilyttämisestä pääosin vielä erityisiä tavoitteita.
Toinen ehdotus valmistui v. 1993 ja se oli ensimmäisen kerran virallisesti nähtävillä v. 1994. Ehdotusta muutettiin vielä loppuvuonna 1994 vähentämällä korttelialueiden osuutta ja sijoitettiin ne yksinomaan Pisanmäen etelärinteelle. Myös rakentamistapaa kevennettiin edellyttäen korttelissa 461205 40 % rakentamisesta toteutettavaksi pientalomaisesti. Näin muutettu kaavaehdotus oli toisen kerran nähtävillä alkuvuonna 1996.
Kaupungin ympäristökeskus on antanut kaavaehdotuksesta lausunnon v. 1996, jossa mäen metsäosuuden ja lakialueiden säilyttämistä viheralueena pidettiin myönteisenä.
Valtuusto hyväksyi kaavan toukokuussa 1996 ja hyväksyi lisäksi ponnen Pisantien toteuttamisesta turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen.
Edellä olevasta käy ilmi, että Eestinkallion alueen kaavoitus, sisältäen myös Pisanmäen lähiympäristöineen, on muodostanut asiallisen kokonaisuuden, jota oli selvitetty ja suunniteltu kokonaisuutena, mutta vahvistamatta jättämisen vuoksi loppuosia alueesta on käsitelty myöhemm'm täydennyksinä aikaisempaan kaavaan. Valittajien asunnot sijoittuvat Eestinkalliontien varrelle, jonka korttelit vahvistuivat pääosin ensimmäisessä kaavassa ja yksi kortteli vuoden 1992 täydennyskaavassa.
Kaavan selvitykset ja luonnonarvojen huomioon ottaminen
Kaavaselostuksessa on maininta alueen maisemasta, maaperästä ja kasvillisuudesta sekä Helsingin yliopiston tekemästä selvityksestä. Osa kaava-aluetta koskevista selvityksistä on tehty jo Eestinkallion aluekokonaisuuden yhteydessä. Näitä selvityksiä ovat selvitykset maaperästä, rakennettavuudesta, vesiolosuhteista sekä maaston kaltevuussuhteista.
Valituksessa on viitattu yliopiston selvityksen laiittiseen suhtautumiseen asemakaavan aiheuttamiin vaikutuksiin ulkoilumahdollisuuksien muutoksiin ja alueen poluston jäämiseen rakentamisen alle. On kuitenkin huomattava, että edellä mainitut arviot on annettu tuolloin käsiteltävänä olleesta asemakaavasta, Eestinkallio 1, jossa rakentaminen ulottui erityisesti Pisan mäen luoteisosassa huomattavasti käsiteltävänä olevaa kaavaa pohjoisemmaksi (Eestinkallio I D kaavan VL alueen läntisempi osa). Kun vertaa nyt kysymyksessä olevan kaavan ratkaisua ja tehtyä selvitystä, pääosa vanhimmasta ja lähinnä vanhimmasta puustoalueesta (yli 120 v. ja 80-119 v.) on puistoalueella ja vain näiden alueiden eteläreunasta on osa korttelialueella. Jos tarkastelee vielä laajemmin selvityksen tuloksia ja eri aikoina vahvistuneita kaavoja, niin jo nyt Eestinkallion mäen vanhan metsän alueet ovat lähes kokonaisuudessaan puistoalueita ja seudullisen virkistyksen reitti Eestinkallion mäeltä luoteeseen on puistoaluetta, vaikkakin se nyt käsiteltävänä olevassa kaavassa jonkin verran kapenee. Aiemmissa asemakaavoissa ja nyt alistetussa asemakaavassa yhteensä olevat virkistysalueet on likimain rajattu lausunnon liitteenä olevalla kartalla, jossa oli kuvattu puuston eri ikäluokkaa. (liite 1)
Asemakaavan yhteydessä ei erikseen oltu selvitetty alueen linnustoa tai esim. hyönteisiä.
Valittajien mainitsemat uhanalaiset hyönteiset on havaittu juuri eteläpuoliselta, laajemmalla Eestinkallion vanhan metsän alueelta, mikä on jo nyt kaavassa puistoaluetta.
Eestinkallio tai Pisanmäki eivät ole kuuluneet v. 1984-86 tehtyjen inventointien perusteella laadittuun Espoon arvokkaiden luontokohteiden luetteloon ( julkaisu 2/87). Liitteenä kaupungin julkaisun luettelo-osa. Espoon ympäristökeskus on antanut lausuntonsa kaavasta. Lausunto ei ole selvitys, mutta toisaalta ympäristökeskus on kaupungin luonnonsuojeluasioiden paikallinen asiantuntijaviranomainen, joka ei ole lausuntonsa perusteella esittänyt, että erityiset selvitykset näistä asioista olisivat tarpeen.
Huolimatta siitä, että Pisanmäkeä ei ole mainittu kaupungin omassa selvityksessä, alueella ilmeisesti on arvoa myös luontonsa ja virkistyksen kannalta.
Valituksissa on vielä mainittu Euroopan yhteisön lintudirektiivin vaatimukset sekä sen liitteessä mainitut lintulajit, joista valittajien mukaan ainakin kolme esiintyy alueella. Lintudirektiivin viitatun 4 artiklan tavoitteena on lajien elinympäristöjen suojeleminen, jotta varmistetaan lajien säilyminen ja lisääntyminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lajeihin, jotka ovat vaarantuneet tai vaarantumassa. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on osoitettava alueita erityissuojelualueiksi. Suomessa oli jo v.1979 hyväksytty ensimmäinen lintu-vesien suojeluohjelma, joista osa on tarkoitus ilmoittaa Euroopan yhteisölle direktiivissä tarkoitetuiksi erityissuojelualueiksi. Valittajien mainitsemat kolme lajia, jotka liitteessä on mainittu, eivät ole luonnonsuojeluasetuksen (160/97) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. Direktiivi ei edellytä tällaisten lajien esiintymispaikkojen kategorista suojelua.
Kaavan rakentamisen vaikutuksista on tehty havainnekuva. joka lähinnä havainnollistaa rakentamisen määrää ja -tapaa sekä rakennusten sijoittumista. Havainnekuvassa on esitetty myös kaavassakin ohjeellisesti esitetyt polut virldstysalueella, jotka ohjaisivat liikkumista ja sitä kautta vähentäisivät alueen kulumista.
Rakennuslain 3 §:ssä mainitut selvitykset ja vaikutusarvioinnit on lainsäännöksen mukaan tehtävä tarpeellisessa määrin. Edellä kerrotun perusteella ja kun otetaan huomioon kaava-alueen koko ja sisältö sekä aikaisemmin vahvistuneet virkistysalueet, jotka jo käsittävät vaihtelevia metsä, kallio ja niittyalueita, sekä seutukaavan taajamavaraus ja hankitut lausunnot, tehtyjä selvityksiä ympäristöstä on näissä oloissa pidettävä riittävinä. Myöskään muita erityisiä vaikutusselvityksiä kaavan yhdyskuntataloudellisista, sosiaalisista tai kulttuurivaikutuksista ei kaavan sisältö huomioon ottaen pidettävä ole pidettävä tarpeellisina.
Rakennuslain 135 §:ssä oleva säännös mahdollistaa kaavamääräysten antamisen mm. asemakaavassa, jos jotakin aluetta on kaavassa sen erityisten luonnonolosuhteiden vuoksi suojeltava. Säännös ei siten ole kaavan sisältövaatimus, vaan ne on lausuttu lain 34 §:ssä.
Virkistysalueiden määrä ja laatu sekä yhteydet
Virkistysalueiksi on Eestinkallion kaavassa ja Eestinkallio IB-kaavassa jo osoitettu varsin laajat alueet: Varsinainen Eestinkallion ydinosa, Pisanrnäen pohjoinen puoli sekä Pisanmäestä länteen Latokasken peltoalueiden suuntaan vielä varsin laajat virkistysalueet. Näiden alueiden välinen yhteys on Eestinkallio ID -alueen lounaispuolella, johon Pisantien alitse on aikaisempaan kaavaan jo merkitty eritasoyhteys kevyttä liikennettä ja virkistysliikkumista varten.
Se, että virkistysyhteys sijoittuu kadun eri puolille ja virkistysliikkuminen edellyttää kadun ylittämistä tasossa ennen kuin kaavassa osoitettu eritasoyhteys on toteutettu, on kaupungissa tavallista. Myös se, että virkistysalue paikoitellen kapenee leventyen taas virkistyksen kannalta parhaissa paikoissa, on kaupungin asuntoalueiden lähivirkistysalueilla luonnollista. Pisantie ei täysin katkaise virkistysyhteyttä niin kuin valituksessa nähdään. Yhteys laadultaan paranee, kun eritaso Pisantien ali toteutetaan.
Verrattaessa kaavoissa olevia virkistysalueita sekä yliopiston tutkimusta, puustoisilta osiltaan arvokkaimmat osat on suurelta osalta osoitettu puistoiksi, minkä ohella myös pelto- ja niittyalueita on puistoina. Nämä alueet tarjoavat mahdollisuuden säilyttää erilaisia luontotyyppejä ja niissä olevaa eläimistöä, kasvistoa ja linnustoa. Varsinaisia suojelualueita puistot eivät kuitenkaan ole, mutta ne soveltuvat virkistyksen ohella myös luonnoneläimistön ja linnuston elinalueiksi.
Valituksessa on viitattu siihen, että kaavassa supistetaan seutu- ja yleiskaavassa sekä asemakaavassa kaavoitettuja puistoalueita ilman erityisiä syitä ja että ministeriö ei ole ottanut tähän asiaan lainkaan kantaa päätöksessään.
Ympäristöministeriölle tehdyssä valituksessa ei oltu vedottu virkistysalueiden supistumiseen, mutta tästä huolimatta virkistysalueiden määrä ja laatu on tutkittu ja virlåstysalueista on päätöksessä s. 5 kaksi kappaletta.Harkinta on sisältänyt myös sen, onko virkistysalueiden supistamiseen vahvistetussa asemakaavassa osoitetusta ollut lain tarkoittamia erityisiä syitä.
Asemakaavassa vahvistettua virkistysaluetta Eestinkallio ID -asemakaava supistaa Pisanpelto -nimisen virkistysalueen osalta kaava-alueen lounaiskulmauksessa noin 50-60 metriä, mutta jättää seudullisen virkistysyhteyden vielä tällöinkin Pisantien reunalla 60 metrin levyiseksi, siitä länteen leveneväksi virkistysalueeksi. Edelleen korttelin 46105 pohjoisreuna kaventaa aikaisemmin vahvistettua Pisanmäki -nimistä virkistysaluetta noin 15 metrin leveydeltä noin 100 metrin matkalta. Toisaalta asemakaavassa osoitetaan uutta virkistysaluetta Pisanmäen länsipuolella ja sen länsirinteeltä noin 150x170 metrin laajuinen alue, jonka länsiosa on jo avoimempaa aluetta.
Pinta-alallisesti uusi virkistysalue korvaa poistuvat alueet ja sijainniltaan virkistyksen ja luonnon kannalta on parempi yhdistäessään Pisanmäen läntisiin virkistysalueisiin. Näillä perusteilla kaavan katsottiin täyttävän lain vaatimukset.
Seutukaavan osalta oikeusvaikutus on ohjeena oleminen (RakL 26 § 1 mom) alemman asteiselle kaavoitukselle, tässä tapauksessa asemakaavalle.Vahvistetuissa seutukaavoissa Pisanmäen alue on -taajama-aluetta ja Eestinkallion mäkialue virkistysaluetta, josta lähtee luoteen suuntaan kapeahko virkistysyhteys, joka sitten taas laajenee pohjoisempana. Tältä osin laadittu asemakaava on seutukaavan ohjausvaikutuksen mukainen.
Yleiskaava saa asemakaavoitusta ohjaavan oikeudellisen vaikutuksen vasta, kun se on vahvistettu. Espoolla ei ole Eestinkallion alueella vahvistettua yleiskaavaa. Alueella ei ole myöskään valtuustossa hyväksyttyä yleiskaavaa, sillä vuoden 1978 yleiskaava kumoutui valituksen johdosta. Kesäkuussa 1997 on RakA 154 §:n mukaisesti ollut nähtävillä luonnos kaupungin eteläosan yleiskaavaksi. Tässä luonnoksessa Pisanmäen eteläpuoli on pientalovaltaista aluetta ja pohjoispuoli virkistysaluetta.
Kuuleminen
Kaavan yhteydessä tapahtuneet kuulemiset ja niistä tehdyt kuulutukset on päätöksessä erikseen varsin tarkkaan selostettu. Kaavan ollessa ensimmäisen kerran v. 1994 yleisesti nähtävillä siitä teki muistutuksen Kukkumäen Pienkiinteistöyhdistys ry. ja Lounais-Espoon Omakotiyhdistys ry. Siten tieto kaavoituksesta ainakin tuolloin on saavuttanut lähiympäristön asukkaita ja asukasyhdistyksiä. Kunnan vuotuinen kaavoituskatsaus on laissa edellytetty erillinen tiedotus eikä se voi korvata yksittäisen kaavan tiedottamista.
Kaupungin ja maanomistajan välinen sopimus
Espoon kaupunki on tehnyt yhden alueella olevan maanomistajan kanssa esisopimuksen kunnallistekniikan rakentamisesta ja alueiden luovuttamisesta. Sopimuksessa on lausuma myös asemakaavan rakennusoikeudesta.
Kunnan ja maanomistajan väliset, edellä kerrotun tapaiset sopimukset ovat yksityisoikeudellisia sopimuksia, joilla ei voida syrjäyttää rakennuslainsäädännössä asemakaavalle tai muulle kaavoitukselle asetettuja sisältövaatimuksia. Siten sopimuksesta riippumatta asemakaavan laatua ja sille osoitettavaa rakennusoikeutta oikeudellisesti sitovat ja rajaavat rakennuslain 34 §:n säädökset. Juuri tältä osin ympäristöministeriö on kaavan sisällön tutkinut. Toisaalta sopimuksen olemassaolo sinänsä ei ole osoitus siitä, että kaava ei täyttäisi näitä vaatimuksia.
Yhteenveto
Edellä mainituin perustein ja viitaten valituksen alaisen päätöksen perusteluihin ympäristöministeriö katsoo, ettei valituksessa ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen.
<<