|
<< < >
Muutaman sadan metrin matkan tämä muinaisjäänne kiemurteli omassa rauhassaan Eestinkallion kupeella. Joskus aikoinaan sitä pitkin kuljettiin länsirannikolta kirkkoon Espoon keskustaan. Se liittyi seudun kulttuurihistoriaan.
Kaavoittaja otti huomioon kulttuurimaiseman ja säilytti osan tiestä. Kun Eestinlaakson lähiötä rakennettiin 90-luvun alussa, vajaa sata metriä tien pohjaa eli leveää polkua jätettiin silleen rivitalojen väliin. Suojeltiin tasan tarkkaan pelkkää tietä ja tulos näytti kohtuullisen absurdilta: vanha kivikkoinen polku luikerteli kahden valkoisen aidan keskellä. Syksyllä 1996 se sitten asfaltoitiin.
Metsätie alkoi muuttua keväällä 1997 kevyen liikenteen väyläksi. Työkaluina käytettiin moottorisahoja, traktorikaivureita ja kuorma-autoja eli tavallista espoolaista kunnallisteknistä työkalupakkia. Risut ja hakkuutähteet jätettiin maastoon.
Metsätie menetti kaiken salaperäisyytensä ja sadunhohtoisen hämäryytensä ja muistuttaa nyt enemmän metsäautotietä. Niitä Suomessa osataan tehdä.
Suunnittelu perustuu standardeihin. Standardi kevyen liikenteen väylä luo standardimaisemaa. Tätä tarkoitamme sanoessamme, että espoolainen kaavoitus luo lisää samanlaisuutta. Käytössä näyttää olevan vain yksi standardi.