<<

 

 

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

 

Asia: valitus ympäristöministeriön 20.10.1997 antamasta päätöksestä nro 158, 145/5241/96, joka koskee asemakaavan ja asemakaavan muutoksen vahvistamista Espoon kaupungin 46. kaupunginosassa, (jatkossa Eestinkallio I D);

Valittajat ja prosessiosoite

Sinikka Sassi, assistentti, Espoo; Seppo Koskela, opintosihteeri, Espoo; Maarit Topp, lastentarhanopettaja, Espoo; Antero Topp, dipl.ins., Espoo.

Asiamies: varatuomari Mikko Vartiainen Porvoosta.

Vaatimukset

1. Asemakaavaa ja asemakaavamuutosta ei tule vahvistaa. Korkeintaan voitaisiin sallia pientalojen rakentaminen kaava-alueella olevalle peltoaukealle, kuitenkin siten, etteivät Pisanmäen ja Pisankummun reunametsät häiriinny.

2. Lisäksi vaaditaan, että korkein hallinto-oikeus kieltää päätöksen täytäntöönpanon valituksen käsittelyn ajaksi.

Perusteluna täytäntöönpanokieltovaatimukselle esitämme, että kaavoitetun alueen luonnonarvot ja biologinen monimuotoisuus tulevat vakavasti uhanalaisiksi, kun kaavoitus on toteutettu ilman riittävää ympäristöarvojen selvittämistä.

Rakentaminen kaavan osoittamalla tavalla hävittää alueelta liitteessä mainittujen EU:n lintudirektiivissä lueteltujen harvinaisten lintujen elinympäristöä.

Lisäksi Eestinkalliolta, eli kaava-alueen lähinaapurista on tavattu luonnonsuojelulaissa ja asetuksessa uhanalaisiksi säädettyjä hyönteislajeja, joiden olemassaolon tutkimiseen varsinaisella kaava-alueella ei kaavoitusprosessissa ole kiinnitetty mitään huomiota. Kaavoitettu alue on ns. vanhan metsän aluetta.

Näitä vanhoja metsiä on koko Suomen metsäpinta-alasta enää jäljellä vain muutama prosentti.

Euroopassa muualla ei vastaavia vanhoja metsiä enää juuri tavata. On selvää, että vanhat metsät ovat sellaisia biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (sop.sarja 78/1994) 7 artiklassa ja liitteessä I tarkoitettuja ekosysteemeitä ja elinympäristöjä, joissa on runsaasti monimuotoisuutta, jotka ovat tärkeitä, edustavia, ainutlaatuisia ja elintärkeitä evoluutio- tai muuhun biologiseen prosessiin liittyviä, ja jotka siten edellyttävät mainitun Suomea velvoittavan sopimuksen 7 artiklan mukaista selvittämistä ja 8 artiklan mukaista suojelua.

Kuitenkaan Espoon kaupunki ei ole itse edes vaivautunut käynnistämään mitään ajankohtaista tutkimusta alueen luonnonarvoista ja nojaa kaavoituksessa vain vuodelta 1981 olevaan vanhentuneeseen selvitykseen.

Valituksen perustelut

 

1. Uudistamme kaiken mitä olemme lausuneet valituksessamme ympäristöministeriölle.

2. Katsomme, että asemakaava ja asemakaavan muutos ovat lainvastaisia erityisesti seuraavista syistä:

a) aluetta ei ole kaavoitettu luonnonvarojen ja ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla, (RakL 1 §);

Osoituksena tästä on se, että kaavan perustana ei ole riittävää ympäristöselvitystä.

Kaava mahdollistaa niin raskaan rakentamisen, että alueella oleva vanha metsä sille ominaisine kasvi-, lintu- ja eläinlajeineen tulee tuhoutumaan. Kaavan mukaan Pisankallion vanhan metsän läpi tultaisiin rakentamaan puistotiet.

Asuinkerrostalojen rakentaminen syvälle metsään, puistoteiden rakentaminen metsän läpi sekä todennäköinen metsäalueen tuleva "hoitaminen" sitä harventamalla, tulevat yhdessä merkitsemään vanhan metsän tuhoutumista ja sille ominaisten kasvi-, sieni-, lintu- ja eläinlajien huomattavaa köyhtymistä. Ympäristöministeriön päätöksessä mainittu kaavaan sisältyvä "mäen lakiosan säilyttäminen viheralueena" on täysin riittämätön toimenpide alueen luonnon monimuotoisuutta ajatellen, varsinkin kun viheralueeseen tulee kohdistumaan useiden satojen uusien itse alueella asuvien käyttäjien rasitus varsinaisen rakentamisen aiheuttaman jo sinällään liiallisen rasituksen lisäksi..

Ympäristöministeriön päätöksessä viitataan Helsingin yliopiston tekemään selvitykseen. Ympäristöministeriöltä on vain jäänyt huomaamatta, että mainitussa selvityksessä Pisanmäen alue on jo vuonna 1981 luokiteltu (alue 1, s. 13) vanhaksi metsäksi (s. 15), joka kestää heikosti alueelle suuntautuvaa käyttöä, (s. 17). Selvityksessä todetaan niin ikään, että alue kuuluu Espoon vuoden 1978 yleiskaavan osoittamaan yhtenäiseen virkistysaluekokonaisuuteen, joka koostuu virkistysalueverkostosta, "jossa eriasteiset virkistysalueet liittyisivät toisiinsa luontevasti ns. viherväylien yhdistäminä", (s. 22). Selvitys suhtautuu hyvin kriittisesti asemakaavan aiheuttamiin ulkoilumahdollisuuksien muutoksiin, (s. 23-25). Selvityksessä todetaan myös, että kaava merkitsee myös sitä, että alueen vanha, luontaisesti syntynyt polusto jää rakentamisen alle, (s. 25). Selvitys pitää alueen puiden sietoa huonona ja pintakasvillisuuden kulutuskestävyyttä enintään tyydyttävänä, (vrt. selvityksen liitekartat).

Helsingin yliopiston selvitys osoittaa, että kaava-alue on luonnonolosuhteiltaan erittäin ongelmallinen. Tämä ongelmallisuus jää kuitenkin tutkimuksen sisäiseksi ongelmallisuudeksi, sillä ei kaavoittaja kaavaselostuksessa eikä ympäristöministeriö päätöksessään ota alueen luonnonolosuhteiden aiheuttamaa hankalaa yhtälöä lainkaan huomioon. Joka tapauksessa tutkimuksen eräänä rajoituksena on se, että se keskittyy vain puuston arviointiin. Sen sijaan eläimistö, linnut ja kasvit jäävät kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

Ympäristöministeriö mainitsee päätöksessään tutkimukset monikossa ("Pisanmäen luontoselvitykset" ja "kaavaselityksen tiedot") ja viittaa ympäristönsuojelutoimiston lausuntoon. Ensinnäkään lausunto ei ole lain tarkoittama ympäristöselvitys. Toisekseen lausunnossa ilmaistaan tyytyväisyys siitä, että Pisanmäen lakea ei rakenneta. Kolmanneksi puhelinkeskustelussa ko. toimiston edustaja kertoi, että lausuntopyyntö oli ollut hyvin kiireinen. Tosiasiallisesti samat ympäristöä koskevat "selvitykset" ovat kulkeneet kaavaselostuksissa läpi koko Eestinkallion kaavoitusprosessin lähes sanatarkasti samanlaisina ja ennemminkin sisällöltään suppenevina kuin lain edellyttäminä laajempina selvityksinä.

 

b) Kaavaa valmisteltaessa ja laadittaessa ei ole riittävässä eikä tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutuksia eikä yhdyskuntataloudellisia, sosiaalisia, kulttuuri- tai muita vaatimuksia, (L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 24 §, RakL 3.1 §, RakA 38 §);

Osoituksena tästä on se, että Eestinkallio I D-kaavan ympäristövaikutusten arvioinnin taustana on ainoastaan vuodelta 1981 oleva Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitoksen selvitys. Tämäkään arvioluonteinen selvitys ei ole ollut kunnanvaltuutettujen käytettävissä kun he ovat päättäneet kaavasta.

Selvitys ei ole myöskään ollut kuntalaisten käytöstä kaavamuistutusten laadintavaiheessa. Vaikka kaavaselostuksessa on viitattu ko. selvitykseen, ei sitä ole valittajien pyydettyä löytynyt ollenkaan Espoon kunnan arkistosta. Valittajat saivat selvityksen käyttöönsä vasta ympäristöministeriöstä.

Vaikka mainittu Helsingin yliopistosta oleva selvitys olisikin ollut kunnanvaltuutettujen käytettävissä kaavapäätöstä tehtäessä, olisi se ollut pohjapaperina epäkelpo monella tapaa. Eräs keskeinen seikka, joka tekee selvityksestä vanhentuneen on se, että sen kohteena olevasta Eestinkallion virkistysalueesta oli vuonna 1981 jäljellä vielä 27 hehtaaria. Nyt kyseinen alue on supistunut 13 hehtaariin., (lähde: Espoon kaupungin metsänhoitajan arvio; ks. myös oheiset ilmakuvat, liite 1).

Espoon kaupungin kaavoituspolitiikka vähentää pala kerrallaan kunnan vanhan metsäpeitteen alaa ja samalla köyhdyttää alueen lajistoa. Tämä sama seikka tulee hyvin esiin Espoon arvokkaiden luontokohteiden inventoinnista vuodelta 1997, (liite 2). Oheisista ilmakuvakopioista vuosilta 1975-78 ja 1994 käy ilmi metsäalueen rakentamisen aiheuttama väheneminen, (liite 1).

Espoon arvokkaiden luontokohteiden inventoinnissa (1997) todetaan tärkeiden Espoon luontokohteiden tilan yleinen heikkeneminen. Erityisesti inventoinnissa mainitaan, (s. 3), että pienempiä lähiluontokohteita on vahingoitettu Espoon omilla toimilla, kuten laittomilla metsänhakkuilla. Inventoinnista annetussa Espoon ympäristökeskuksen tiedotteessa (liite 3) todetaan vakava kehityksen suunta: Espoon luonnoltaan merkittävät alueet supistuvat koko ajan vähittäisten muutosten kautta

Käsitykset luonnonarvojen huomioonottamisesta maankäytössä ovat lisäksi huomattavasti muuttuneet vuodesta 1981. Tämän osoittaa mm. Suomenkin sitoutuminen Rio de Janeiron vuoden 1992 biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen (sop.sarja 1994/78) sekä ympäristövaikutusten arviointilain säätäminen Suomessa 1994, sekä sen takia rakennuslakiin otetut säädökset yva-menettelystä.

Hyvä osoitus Eestinkallio I D-kaavan ympäristöselvityksen puutteellisuudesta on myös oheisesta alueen lintuselvityksestä esille tuleva seikka uhanalaisten lintujen esiintymisestä alueella, (liite 4). Tämä seikka ei ole tullut millään tavoin esiin kaavaa valmisteltaessa. Kuitenkin EU:n lintudirektiivin mukaan lintuselvityksessä mainittujen palokärjen, pohjantikan ja pyyn osalta Suomi on sitoutunut näiden lajien elinympäristöjen suojelemiseen erityistoimin.

EU:n lintudirektiivin 4 art. 4. kohdan mukaan on estettävä mainittujen lintulajien elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen. Elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin ja varmistettava ko. lajien eloonjääminen ja lisääntyminen. Espoon kaupungilla ei voi olla mitään käsitystä kuinka mainittujen lintulajien elinympäristöjä Eestinkallio I D-kaavassa erityisesti suojellaan, kun kaupungilla ei ole ollut mitään tietoa noiden lintujen esiintymisestä kaava-alueella. Tämä osoittaa, että kaavoituksen perustana oleva ympäristöselvitys on erittäin puutteellinen, tai pikemminkin mitään todellista ympäristöselvitystä ei ole edes tehty.

Lähialueilla, mm. Eestinkallion ja Keskuspuiston alueella palokärjen ja pyyn pesimäbiotooppia sekä Pohjantikan elinympäristöä on suurelta osin tuhottu vanhojen metsien hakkuiden myötä. Tämän vuoksi kaikki jäljellä olevat vanhojen metsien laikut ovat tarpeellista säilyttää. Juuri tästä syystä Eestinkallio I D-asemakaavaan sisältyvä Pisanmäki on niin tärkeä säilyttää luonnontilaisena vanhana metsänä.

Kaavoitetun alueen naapurista, Eestinkalliolta, on myös tavattu harvinaisia tai uhanalaisia hyönteisiä, kuten keltaselkämittari, verkkomittari, hiirakkokauniainen, kuusamamittari, (liite 5; tarkempaa selvitystä ei tämän valituksen yhteyteen ole ollut mahdollista hankkia, koska vuodenaika on jo liian kylmä). Luonnonsuojelulain 46 §:n ja -asetuksen 21 §:n mukaan edellä mainituista hyönteisistä ainakin keltaselkämittari ja kuusamamittari kuuluvat uhanalaisiin lajeihin, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

Espoon kaupungilla ei ole ollut mitään tietoa näidenkään lajien mahdollisesta olemassaolosta kaava-alueella. Kaavoittaja ei ole tehnyt sellaisia selvityksiä, joita ympäristövaikutusten selvittäminen osana kaavoitusprosessia edellyttää.

c) Kaavaan ei ole sisällytetty erityistä selvitystä ympäristövaikutuksista vaikka suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, (RakL 3.2 §);

Kaavan selostusosan kohtia 15-17 ei voida pitää lain tarkoittamana erityisenä selvityksenä kaavan ympäristövaikutuksista, ks. kohta b. Eikä ympäristöministeriön päätöksestä ilmi käyvä ympäristönsuojelutoimiston lausunto ole selvitys.

d) Espoon kaupunki ei ole tiedottanut kaavoituksesta lain edellyttämällä tavalla, (KuntaL 64 §, 50 §, RakL 125.1, 2, 3 §);

Kuvaavaa tiedottamisen tasolle on se, että kaksi eri kertaa esillä olleista kaavoista on tehty vain yksi muistutus. Tämä on selvä osoitus siitä, että alueen maankäyttöä ei ole edes haluttu suunnitella alueen asukkaiden kanssa. Myös ympäristöministeriö on päätöksessään todennut, että Espoon kaupungissa noudatettua kaavan ilmoittamiskäytäntöä voidaan pitää kuntalaisten kannalta hankalana.

Tästä seikasta on muut perustelut esitetty jo ympäristöministeriölle tekemässämme valituksessa.

e) Espoon kaupunki ei ole varannut maanomistajille ja kunnan jäsenille tilaisuutta tehdä kaavaehdotusta koskevaa kirjallista muistutusta, (RakL 125.3 §);

Tästä seikasta on perustelut esitetty jo ympäristöministeriölle tekemässämme valituksessa.

f) Espoon kaupunki ei ole hyvissä ajoin varannut tilaisuutta kirjallisesti tai suullisesti lausua mielipidettä kaava-asiassa, eikä se ole selostanut valmistelutyön lähtökohtia ja rajoituksia, sille asetettuja yleisiä tavoitteita eikä eri vaihtoehtoja esiin tuleviksi ratkaisuiksi, (RakA 154 §);

Osoituksena tästä on se, että vuodelta 1995 oleva kaavoituskatsaus (liite 6; RakA 8 §) on riittämätön ja puutteellinen Eestinkallio I D-kaava-alueen osalta eikä vastaa sisällöltään kaavoituskatsaukselle rakennusasetuksessa edellytettyä.

Kaavoituskatsauksen tarkoituksena on tiedottaa kuntalaisille vireillä olevista ja lähiaikoina vireille tulevista kaava-asioista. Hallintomenettelylain mukaan, (13 §) vireillä olevaa asiaa koskevassa ilmoituksessa on mainittava mistä asiassa on kysymys ja miten siitä voidaan esittää tietoja, kysymyksiä ja mielipiteitä viranomaiselle. Espoon kaavoituskatsauksen 1995 liitekartasta kuitenkin puuttui kokonaan merkintä alueesta (alueen nimeä lukuunottamatta), jota Eestinkallio I D -kaava koski.

Myös itse selostusosa oli riittämättömästi ja jopa harhaanjohtavasti yksilöity kun siinä käytettiin hyvin pelkistettyä ilmausta "rakentamaton alue, joka on kaavoitettu pääosin asuinpientalojen rakentamista varten". Lähialueiden asukkaille ei kaavoituskatsauksen perusteella voinut selvitä, että heidän läheisen ulkoilualueensa luonnonarvot aiotaan pilata rakentamalla sinne mm. kerrostaloja.

Kaavoituskatsauksesta ei myöskään selviä rakennusasetuksen 8 §:n edellyttämät tiedot "kaavan käsittelyvaiheesta" eikä kunnan päätöksistä ja toimista, "joilla on välitöntä vaikutusta kaavoituksen lähtökohtiin ja tavoitteisiin".

g) Asemakaavassa ja asemakaavan muutoksessa ei ole huomioitu alueen sijainnin, luonnonkauneuden ja erikoisten luonnonsuhteiden vaativan erityistä suojelua ja sen mukaisia kaavamääräyksiä, (RakL 135 §);

Kaavaselostuksen kohdassa 15 todetaan, että "suureksi osaksi alueen metsät ovat vanhoja, yli-ikäisiä ja tarvitsevat hoito- ja uudistamistoimenpiteitä kestääkseen lisääntyvää kulutusta". Niin ikään kohdassa 16 todetaan, että "luonnontalouden ja maisemakuvan kannalta on tärkeää, että Latokasken peltolaakso siihen liittyvine kapeine rakentamattomine purolaaksoineen säilytetään rakentamattomana kasvullisena vyöhykkeenä".

Kaavaselostus on ristiriidassa kaavan salliman rakentamisen kanssa. Vanha metsä ei säily vanhana metsänä, jos se joudutaan uudistamaan kestämään lisääntyneen rakentamisen paineen. Toisaalta selostuksen käsitys vanhojen metsien hoidosta, yli-ikäisiä puita hakkaamalla ja metsää "hoitamalla" ei myöskään vastaa modernia käsitystä monimuotoisesta metsästä. Nimenomaisesti kaavassa esitetty metsän käsittely uhkaa vanhojen metsien erikoisluonnetta elinympäristönä moninaisille eläin-, lintu- ja hyönteislajeille.

Kaavaselostus on myös ristiriidassa vastikään säädetyn metsälain kanssa. Laissa todetaan (10 §), että hoito- ja käyttösuunnitelmat elinympäristöille, jotka ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia, on tehtävä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälain taustalla on biologista monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen sopimus, joka nimenomaisesti edellyttää monimuotoisten elinympäristöjen lajiselvityksiä ja näiden elinympäristöjen suojelua, (art. 7, liite I).

Kaavaselostuksessa ei ole kiinnitetty mitään huomiota ympäristökeskuksen kriittiseen arvioon asuinkorttelin 46105 vaikutuksesta alueen maisemaan.

h) Eestinkallio I D-kaavassa on rakennuslain 34.2 §:n vastaisesti ilman erityistä syytä supistettu puistoksi/virkistysalueeksi seutu- ja yleiskaavassa varattua aluetta.

Ympäristöministeriö ei ole omassa päätöksessään ottanut ollenkaan kantaa siihen rakennuslain 34.2 §:ssä olevaan edellytykseen, että kaavassa aikaisemmin olevaa virkistysaluetta ei saa supistaa ilman erityistä syytä.

YM on todennut, että "virkistykseen on seutukaavassa osoitettu edellä kerrotut Eestinkallion alue ja Latokasken peltoalueet. Näiden virkistysalueiden välinen yhteys on seutukaavassa osoitettu Eestinkallion luoteiskulmasta lähteväksi yhteydeksi. Seutukaavan tarkoittama yhteys on jaikaisemmin vahvistettu virkistysalueeksi, jota tosin nyt kaavoitettu asuinkerrostalokortteli kaventaa voin 50 metrillä, Yhteys jää kuitenkin vielä kapeimmillaankin noin 60 metriä leveäksi ja levenee tästä länteen ja pohjoiseen mentäessä. Pisankummun pienestä puustoisesta kumpareesta virkistysalueeksi jää vielä läntinen osa. Virkistysyhteyttä on leveydeltään ja laatunsa puolesta pidettävä riittävänä".

Tosiasiassa kaavaan ei jää mitään viheryhteyttä, kun Pisantie (rakennettu vuonna 1996 - 97) kulkee tämän viheryhteyden läpi lähes 10 metriä leveänä asfalttinauhana. Pisantietä pitkin tulee kulkemaan säännöllistä linja-autoliikennettä. Jo nyt tie on keskiraskaan liikenteen väylä, jota useat bussit käyttävät läpikulkureittinään.

Myöskään mitään tunnelia ei ole rakennettu tien ali, vaikka kaavassa väittämän mukaan on "viheryhteys". Ympäristöministeriö ei ole omassa päätöksessään ottanut selkeää kantaa mikä on se lain tarkoittama erityinen syy, jolla aikaisemmassa kaavassa mainittu virkistysalue-viheryhteys on Eestinkallio I D -kaavassa tosiasiallisesti poistettu.

i) Hakan konkurssipesän ja Espoon kaupungin välisellä sopimuksella (11.4.1996, liite 7) on etukäteen pyritty ratkaisemaan Eestrinkallio I D-kaavan sisältö, (vrt.KHO 1995 A 31 ja A 38), kun sopimuksen 10. kohta tosiasiallisesti pakottaa Espoon kaupungin hyväksymään kaavan.

Sopimuksen mukaan Espoo sitoutuu olemaan esittämättä mitään korvausvaatimuksia Hakan konkurssipesää kohtaan, ellei Eestinkallio I D-asemakaava tule voimaan 31.12.1998 mennessä. Tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että Espoon kaupunki sitoutuu myös peruuttamaan valvontansa Haka Oy:n konkurssissa.

Vaikuttaa siltä kuin sopimuksessa olisi kytketty toisiinsa kaksi asiaa, joita ei voida asettaa toistensa edellytyksiksi: kaavan toteutuminen ja siitä Hakan konkurssipesälle tuleva etu sekä Espoon kaupungin valvonta Hakan konkurssissa.

Lopuksi

Valitukseen liitetään vielä selvitys, joka on tehty asemakaava-alueen luonnonarvoista, (liite 8).

 

Helsingissä 18. päivänä marraskuuta 1997

Sinikka Sassi, Seppo Koskela, Maarit Topp, Antero Topp

 

Laati:

Mikko Vartiainen, varatuomari Porvoosta

<<