<<
Espoo 26.3.1998
SK / sk
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
PL 180
00131 Helsinki
Lausunto ympäristöministeriön lausunnosta:
dnro 12/5243/97,158,145/5241/96
viite: lähete 20.11.1997, n:o 3297/1/97
LAUSUNTO ASEMAKAAVAN JA ASEMAKAAVAN MUUTOKSEN VAHVISTAMISTA
KOSKEVASTA VALITUKSESTA; ESPOO, 46. KAUPUNGINOSA, LATOKASKI, KORTTELIT
SEKÄ KATUALUE JA PUISTOALUE, YMPÄRISTÖMINISTERIÖN PÄÄTÖS 20.10.1997.
"Näissä oloissa tarpeellisessa määrin"
1. Johdannoksi
Ympäristöministeriön lausunto selvittää ansiokkaasti Eestinkallion alueen kaavoitushistoriaa aina 1970-luvun lopulta näihin päiviin, mutta pitäytyy tiukasti varsinaisessa kaavoitusprosessissa valottamatta alueen maanomistuksen ja Espoon aluerakentamisen historiaa. Nämä kaksi seikkaa liittyvät kuitenkin kiinteästi Eestinkallion alueen tapahtumiin muodostaen taustaa ympäristöministeriön valituksen alaisessa päätöksessä käyttämälle ilmaisulle "näissä oloissa".
YM:n lausunnnossa puhutaan alueen luonnonarvoja koskevista selvityksistä. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kaavoitustyön alussa 70-luvun lopulla tehdyt maaperää, pohja- ja pintavesiolosuhteita yms. koskevat perusselvitykset, sisäasiainministeriön Helsingin yliopistolta vuonna 1981 tilaama selvitys sekä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen Eestinkallio 1 D -kaavaehdotuksesta antama lausunto. Näiden "selvitysten" sekä eksplisiittisestä että implisiittisestä tulkinnasta täsmentyy YM:n kanta lakitekstissä esiintyvään muotoiluun "tarpeellisessa määrin".
Ymmärryksemme mukaan lain tulkinta on sidoksissa aikaan ja paikkaan eli historiaan ja tietyllä tavalla yhteiskunnan ilmaisemiin arvoihin. Suomi - ja myös Espoon kaupunki oma-aloitteisesti - on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä ympäristösopimuksia. Vaikka on tulkinnanvaraista, kuinka pakottavia nämä sopimukset ovat puhtaasti juridiselta kannalta, osa niissä olevista käsitteistä ja ilmaisuista on kirjattu myös kaavoitusta säätelevään lainsäädöntöön. Myös lakien yleinen viitekehys ympäristökysymysten osalta - tietoisuus globaaleista ja paikallisista ympäristöuhista - on muuttunut sitten 70 -luvun lopun ja 80-luvun alun, jolloin pääosa YM:n lausunnossaan mainitsemista "ympäristöselvityksistä" on tehty. Mielestämme YM:n lausunto ei ota huomioon historiallista muutosta ja juuri siksi sortuu lakitekstin väärään ja vanhentuneeseen tulkintaan.
Me asumme Eestinkallion ja Pisanmäen vieressä ja lähes päivittäin ulkoilutamme koiriamme kaavoituksen kohteena olevalla alueella. Meidän asiantuntemuksemme on pääosin paikallista, kokemuksenvaraista ja neliulotteista. Viranomaisasiantuntemus ilmenee valitettavan usein ainoastaan kaksiulotteisena sanallisena A4-formaattina karttakuvin ja kaavioin höystettynä.
Usein karttapiirrokset eivät ole edes mittakaavaltaan yhteensovitettavissa. Todellisuus ja sen kuvaukset eivät kohtaa varsinkaan silloin, kun kaavoitetaan "rakentamatonta aluetta" (vrt. Espoon kaupungin kaavoituskatsaus 1995, valituksemme liite).YM:n aikaisemmasta päätöksestä ja nyt kyseessä olevasta lausunnosta on mahdotonta saada selville kuinka Eestinkallion kaava-alueiden rakennusoikeus on historian saatossa muuttunut. Samoin Pisanmäen ja Pisankummun fyysiset mitat ja nk. säilytettävien viheralueiden koko suhteessa vielä olemassaoleviin ekologisiin kokonaisuuksiin jäävät epäselväksi.
Insinööritoimisto GeoJuva Oy on rakennusyhtiö Skanska Oy:n toimeksiannosta mitannut ja merkinnyt loppusyksyllä 1997 ja alkutalvella 1998 Eestinkallio 1 D -asemakaavaa maastoon.
Sinipäisin tikuin merkityt rajalinjat halkaisevat Pisanmäen kahtia. Rakentamisen alle jäävä alue käsittää lähes puolet Pisanmäen metsästä ja Pisankummusta jää jäljelle vain rippeet.2. Eestinkallion maanomistusolot ja espoolainen kaavoitustapa
Espoon rakennetta ovat pitkälti määrittäneet 60- ja 70-luvuilla solmitut aluerakentamissopimukset. Myös Eestinkallion kaavoitus on aluerakentamissopimuksen ohjaamaa. Tässä sopimuksessa on kuitenkin muihin verrattuna kaksi poikkeusta: rakentajana - rakennuttajana on rakennusliike Arjatsalo ja sopimukseen ei ole merkitty kerrosneliömäärää.
Väitöskirjassaan "Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta" (Tampere 1994) tekniikan tohtori Johanna Hankonen lähteitään siteeraten valaisee sekä rakennusliike Arjatsalon yhteiskuntasuhteiden hoitotapaa että espoolaista sen aikaista kunnallispolitiikkaa.
"Espoon suuri aluerakentamissopimuspaketti Asuntosäätiön, Keskus-Sato Oy:n ,
Polar-Rakennusosakeyhtiön ja As.Oy Ivisnäsin sekä Hakan kanssa käsiteltiin kauppalanvaltuustossa toukokuun lopussa 1966. Se merkitsi Espoon johtavien virkamiesten ja luottamusmiesten sitoutumista suurteolliseen suunnittelujärjestelmään, johon ei uusia rakentajia mahtunut. Silloinen Espoon yleiskaavapäällikkö Harto Helpinen on jälkikäteen muistellut 'hirveää taistelua' Arjatsalon ja Puolimatkan mukaan pääsemisestä. Arjatsalo turvautui järjestelmään sitoutumisen sijasta vaikuttamaan kauppalanvaltuutettujen vatsan kautta ja 'tarjosi upeita juhlaillallisia valtuustolle moneen otteeseen', kunnes lopulta sai enemmistön taakseen. (sitaatti s. 449)""Valt.tri Pertti Vuorela haastatteli väitöskirjaansa varten Espoon aluerakantamissopimusten synnystä mm. entistä kunnallispoliitikkoa ja kunnanhallituksen jäsentä: "Kunnalla ei ole muilla aloilla yhtä suurta mahdollisuutta liikkua vapaasti kuin maankäytön sektorilla. Spekulointi keskittyykin maankäyttöön. Jokaisessa puolueessa on valittu tiettyjä henkilöitä, jotka huolehtivat puolueen rahoituksesta. Rahoituksesta huolehtiminen on pitkälle sitä, että neuvotellaan suurten yritysten kanssa. Yritysten kanssa käydään keskusteluja siitä, millainen rakentaminen niitä kiinnostaisi. Muilla puolueilla on yleensä jokin vastaava kuvio, joka johtaa puolueiden kesken sopimukseen ja kauppaan siitä, miten homma hoidetaan läpi. (...)
Luottamusmiehille järjestetään myös kestitystä, informaatiotilaisuuksia jne. Tällaisissa tilaisuuksissa 'voidellaan' ihmisiä tavanomaisen tarjoilun muodossa. Ihmiset ovat siinä mielessä heikkoja, että tuntevat itsensä huomatuiksi päästessään näihin tilaisuuksiin. Tämän lisäksi voidaan sopiville ihmisille myydä kohtuuhintaan asuntoja, sillä lakihan ei kiellä myymistä normaalia halvemmalla.(...) Kun jokaiselle pyritään järjestämään jotakin etua, kukaan ei laita hanttiin." Pertti Vuorela, Kaupunkimaan omistus ja maankäyttörakenne Suomessa 1979, 184 - 185. (sitaatti s. 442).Rakennusliike Arjatsalo tuli espoolaisille aluerakentamismarkkinoille sopimuspaketin ulkopuolelta ja ei sitoutunut silloin "voimassa olleeseen" suurteolliseen suunnittelujärjestelmään. Se rakensi Olari - Kuitinmäen lähiön ja sai siitä tunnustusta koska lopputulos poikkesi edukseen järjestelmään sitoutuneiden aluerakentajien aikaansaannoksista. Ulkopuolelta tulleena Arjatsaloon kiinnitettiin tarkempaa huomiota ja voidaan olettaa, että juuri tästä syystä Eestinkallion aluerakentamissopimuksessa ei lyöty lukkoon kerrosneliömääriä.
Eestinkalliota Arjatsalo ei kuitenkaan rakentanut. Rakennuskunta Haka osti sen ja aluerakentamisopimus siirrettiin Hakan nimiin 1984. Oltiin palattu normaalin päiväjärjestykseen, sillä Haka kuului alkuperäisen sopimuspaketin toteuttajiin. Haka teki konkurssin 90-luvun alussa ja sen omaisuuden hallinta siirtyi konkurssipesälle. Hakan konsernirakenteen sisällä kaava-alueen (tässä vaiheessa Eestinkallio 1 D -asemakaavan alue) maat omisti Hakan hallitsema Kehityskiinteistöt Oy, joka vuorostaan teki konkurssin puoli vuotta sen jälkeen, kun oli myynyt maat runsaan 6 miljoonan markan kauppahinnasta myös Hakan hallitsemille - mutta jo Arjatsalon aikana perustetuille - 14 asunto- ja kiinteistöyhtiöille. Maat ovat näiden yhtiöiden nimissä tänäkin päivänä.
Espoolainen (kuten vantaalainen ja osittain myös helsinkiläinen) kaavoitustapa aluerakentamissopimuksineen syntyi teollisen rakennemuutoksen sanelemana. Rakennemuutos vapautti työvoimaa alkutuotantoon liittyvistä ammateista ja loi uusia työpaikkoja Etelä-Suomen kasvukeskuksiin. Samaan aikaan rakennusteollisuus oli oppinut soveltamaan liukuhihnatuotantoa betonisiin elementtikerrostaloihin ja ihmisten välitön asunnontarve voitiin nopeasti tyydyttää.
Helsingin ympäristön maalaiskunnat ja kauppalat eivät olleet organisatorisesti valmiita näin nopeaan kasvuun. Aluerakentaminen ratkaisi tämän ongelman: maanhankinta, rahoitus, kaavoitus, tekninen infrastruktuuri, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen. 1970 -luvulla maalaiskuntien kuntamuoto muuttui ja ne saivat kaavoitusmonopolin. Aluerakentamissopimusjärjestelmä toimi edelleenkin ja tavallaan nyt kaupungit "vuokrasivat" kaavoitusmonopoliaan aluerakentajalle infrastruktuurin rakentamisvelvoitetta vastaan.
Suurin osa Espoon aluekeskuksista ja lähiöistä on syntynyt aluerakentamissopimusten avulla. Vielä 1960 -luvulla voitiin aidosti puhua Espoon suurista metsistä ja vainioista. Tilaa oli ja luonnonarvoihin ei oikeastaan tarvinnut kiinnittää huomiota. Lainsäädäntökään ei sitä erityisesti vaatinut.
Espoon kaupunkisuunnitteluorganisaatio syntyi ja kasvoi vilkkaan aluerakentamisen aikoina. Koska organisaatio on nuori, samat ihmiset ovat edelleen sen palveluksessa ja ei ole liioiteltua olettaa, että aikoinaan opitut työtavat, asenteet ja käytännöt ovat suurelta osin säilyneet. Tämä koskee myös kaavoitusta säätelevien lakien tulkintaa.
3. Selvitetyt luonnonarvot
Eestinkallion kaavoitus aloitettiin 1978 mitoitusselvityksellä. Tähän asiakirjaan liittyvät YM:n lausonnossaan mainitsemat maaperää, rakennettavuutta ja vesioloja kartoittavat perusselvitykset. Ensimmäisessä näkemässämme varsinaiseen kaavaehdotukseen liittyvässä kaavaselostuksessa käsitellään Eestinkallion myöhäisempään kaavoitukseen nähden harvinaisen runsaasti alueen kulttuurihistoriaan ja nimistöön sekä maisemaan liittyviä seikkoja. Myöhemmissä kaavaselostuksissa sekä luonnon että kulttuurihistoriallisten arvojen painotus vähenee päätyen lopulta Eestinkallio 1 D -kaavaselostuksessa kursooriseen mainintaan.
Ympäristöminesteriön edeltäjä sisäasiainministeriö tilasi Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen laitokselta 1981 selvityksen alueen puustosta ja kasvillisuudesta ja niiden kulutuskestävyydestä. Kulutuskestävyyttä on tutkimuksessa arvioitu suhteessa rakentamiseen ja lisääntyvän virkistyskäytön aiheuttamaan kulumiseen. Selvityksen pohjalta voidaan päätyä YM:n lausunnossaan esittämään tulkintaan tai myös aivan päinvastaiseen, rakentamisen ja lisääntyvän virkistyskäytön kieltävään tulkintaan.
Selvitystä ei tilannut kaavoittaja vaan kaavoitusta kontrolloiva viranomainen. Sitä siteerattiin Eestinkallio 1 D -kaavaselostuksessa hyvin tarkoitushakuisesti ja todella lyhyesti. Emme löytäneet selvitystä Espoon kaupungin arkistoista. On äärimmäisen epätodennäköistä, että kaavoittaja olisi käyttänyt selvitystä alueen luonnonarvojen arvioimisen apuvälineenä. Lisätietoja saanee tarvittaessa asemakaavateknikko B. Boströmiltä tai jo eläkkeelle siirtyneeltä asemakaava-arkkitehti H. Strömmeriltä. He ovat viimekädessä vastanneet Eestinkallion kaavoitustyön käytännöstä.
Selvityksen soveltuvuutta luonnonarvojen arvioinnin välineenä olemme käsitelleet jo valituksemme liitteessä 8.
Espoon kaupungin ympäristökeskus antoi kaupunginhallituksen pyynnöstä asiaa koskevan toisen lausunnon. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan liittänyt sitä korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon. Liitämme sen tähän omaan lausuntoomme.
Ympäristöministeriön tulkinta EU:n lintudirektiivissä mainitusta 4. artiklan elinympäristöjen suojeluvelvoitteesta on mielenkiintoinen. Yritämme tulkita tulkintaa näin. Alueella on havaittu uhanalaisia lajeja. Uhanalaisille lajeille Suomessa on lintuvesien suojeluohjelma. Lajeja ei kuulemma ole mainittu luonnonsuojeluasetuksessa. EU:n lintudirektiivi ei kategorisesti edellytä tällaisten lajien elinympäristön suojelua. Siis elinympäristön voi tuhota rakentamalla.
Pyy, palokärki ja pohjantikka eivät ole vesilintuja. Niiden on hieman hankala muuttaa suojelluille lintuvesille joista lähin lienee Espoon Laajalahdessa.
YM:n lausunto pyrkii käsittelemään Eestinkallion kaavoitusta kokonaisuutena. Tämän voisi hyväksyä, mikäli samaa logiikkaa noudatettaisiin kirkkaasti koko lausunnon läpi. Valittajien havaitsemat luonnonarvot - harvinaiset ja uhanalaiset hyönteiset ja linnut - muodostavat poikkeuksen: mikäli niitä ei esiinny juuri Eestinkallio 1 D -kaava-alueella, niitä ei tarvitse ottaa huomioon, vaikka niitä on havaittu sadan metrin päässä olevalla Eestinkallion alueella ja vaikka niillä olisi siivet.
Vetoamme jo monesti mainittuun HY:n metsänhoitotieteen laitoksen selvitykseen. Selvityksessä ja sen karttaliitteissä esitetään kasvillisuustyypit. Mikäli samanlaisia kasvillisuustyyppejä on sekä uhanalaisten eliöiden havaituilla olinpaikoilla että aivan niiden lähistöllä, todennäköisyys löytää lisää samojen lajien yksilöitä kasvaa eikä vähene. Se, että EK 1 D -aluetta ei ole tutkittu - saati sitten riittävästi tutkittu - on kaavoittajan ja ympäristöministeriön laiminlyönti eikä suinkaan todiste luontoarvojen olemattomuudesta. Samaa asiaa on käsitelty myös valitukseemme liitetyissä linnusto- ja yleisessä luontoselvityksessä.
Ehkä vakavimman erehdyksen YM tekee yrittäessään puolustella Pisanmäen ja Pisankummun metsikköjen tosiasiallista pienenemistä kaavaan merkittyjen virkistysalueiden lievällä määrällisellä kasvulla. Virhe perustuu ajatukseen, että pienempikin osa metsää on edelleen samaa metsää ja se pienentyessäänkin säilyttää kaikki vanhat ominaisuutensa. Määrällinen ja laadullinen muutos menevät YM:tä pahasti sekaisin. Biotooppien fragmentoituminen johtaa lajiston köyhtymiseen. Tämä on yleisesti tunnettu fakta jonka olemme valitukseemme liittämissämme selvityksissä tuoneet selkeästi esiin.
Havainnekuva kaavan rakentamisen vaikutuksista on lähinnä suuntaa antava. Liitämme tähän mukaan kolme lokakuussa 1996 otettua ilmakuvaparia, jotka toivottavasti havainnollistavat hieman paremmin kaavan mahdollistaman rakentamisen aiheuttamaa ympäristön muuttumista. Alempi kuva on aina alkeellinen kuvankäsittelyohjelmalla tehty tietokonesimulaatio. Sen tekemisen periaatteena on ollut kopioida jo olemassa olevaa rakennuskantaa kaava-alueelle. Menetelmää voidaan pitää perusteltuna siksi, että naapurikortteleiden rakennusoikeudet eivät poikkea huomattavasti kaavan sallimista rakennusoikeuksista. Alkeellisten simulaatioiden ongelmana on, etteivät ne kuvaa riittävän hyvin rakentamisen totaalisuutta. Asfaltin määrä on liian vähäinen ja luonnonympäristöä jää liian paljon jäljelle rakennusten väliin. Epätarkkuudestaan huolimatta ilmakuvat ja simulaatiot kuvaavat muutoksen suuruutta ja suhdetta muuhun ympäristöön eli Eestinkallioon ja Latokasken niittyihin.
Liitämme tähän myös kaksi maanmittaushallituksen ilmakuvaa Eestinkallion alueesta vuosilta 1975 ja 1995. Niistä näkyy selvästi mm. jo useasti mainitun HY:n selvityksen tutkimusalueen pieneneminen. Vuoden 1981 selvitystä on vertaaminen 1975 ilmakuvassa esiintyvään metsäalueeseen, koska 1995 ilmakuvassa olevat rakennetut alueet ovat syntyneet vuoden 1981 jälkeen.
4. Yhteenveto
Katsomme edelleen, ettei RL 3§:ssä pykälässä mainittuja selvityksiä ole tehty tarpeellisessa määrin. Kun otetaan huomioon kaava-alueelta ja sen välittömästä läheisyydestä löydetyt uhanalaiset eliöt, tähän asti tehtyjen selvitysten ekologinen ja biologinen puutteellisuus, alueen ja siihen yhdistyvän Eestinkallion alueen merkitys lajistoltaan, biotoopeiltaan ja virkistysarvoiltaan huomattavana etelä-espoolaisena lähes luonnontilaisena vanhana metsäalueena, jo tehtyjä ja vanhentuneita selvityksiä on pidettävä riittämättöminä ja niiden tarkoitushakuista referointia kaavaselostuksessa tuottamuksellisena.
Suhteutettuna Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen uusittuun mitoitustavoitteeseen - 80 000 ihmisen ja yli 14 miljoonan kerrosneliömetrin lisäys nykyiseen vuoteen 2030 mennessä - Eestinkallion viheralueiden kokoa ja laatua ei voi pitää vähäisenä ja kaavaa niin vähämerkityksellisenä, ettei luonnonarvoja pitäisi tarpeellisessa määrin selvittää. Yleiskaavaehdotus tulee valtuuston käsittelyyn keväällä 1998.
Esitämme, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöminesteriön päätöksen 20.10.1997 koskien Eestinkallio 1 D -asemakaavan vahvistamista ja palauttaa kaavan Espoon kaupungille uudelleen valmisteltavaksi.
Valittajien puolesta:
Seppo Koskela, Eestinkalliontie 11, 02280 Espoo
liitteet:
1. Juridinen vastine, laatinut varatuomari Mikko Vartiainen
2. Espoon ympäristökeskuksen 2. lausunto
3. Ote Espoon kaupunginhallituksen esityslistasta / pöytäkirjasta koskien lausuntoa KHO:lle
4. Kolme ilmakuvaparia ja simulaatiota kaava-alueelta
5. Kaksi maanmittaushallituksen ilmakuvaa Eestinkallion alueesta vuosilta 1975 ja 1995
<<